Etelässä ollaan menossa takaisin pimeään lumettomaan maisemaan, pohjoisempana lunta tulee lisää.

Jätän tällä kertaa lähipäivät kattamatta, koska se on saman toistoa. Sadealue toisensa perään ja suurempia muutoksia ei tapahdu. Etelässä tulee pääosin vettä ja etenkin Oulun läänissä lunta melko reippaasti.

Maanantain vastaisena yönä etelässä on tilapäisesti korkean selänne ja sää on poutaista. Lämpötilat laskevat aivan rannikkoseutuja lukuunottamatta pakkaselle ja tienpinnat jäätyvät. Aurinko saattaa aamupäivällä näkyä. Päivän mittaan kuitenkin pilvisyys lisääntyy ja lounaaseen saapuu sadealue. Samalla erittäin lauhaa ilmaa saapuu etelään. Päivällä sadealue on siis maan lounais- ja länsiosissa. Etureunassa voi tulla lunta, mutta jälkipuolella jo vettä. Myös jäätäviä sateita voi esiintyä. Muualla maassa on vielä korkean selänteen myötä poutaa ja osin aurinkoista. Lapissa pakkanen voi olla kireää ja idässäkin lähellä -10.

Tiistain vastaisena yönä sateet leviävät muuallekin maahan, mutta ovat melko heikkoja ja paikallisia. Sateet tulevat pohjoisessa ja idässä lumena, maan keskivaiheilla räntänä ja etelässä ja lännessä vetenä tai räntänä. Idässä ja pohjoisessa on heikkoa pakkasta, lounaassa muutama aste plussalla.

Keskiviikkona lounaisvirtaus vielä jatkuu ja pohjoisessa voidaan saada heikkoja lumikuuroja, etelässä vesikuuroja. Keski-Suomessa on ehkä poutaisempaa.

Tästä eteenpäin mallit ovat epäselviä. Näyttäisi siltä, että loppuviikon aikana, ehkä torstain perjantain tienoilla virtaus kääntyisi puhaltamaan enemmän kaakosta, jolloin sää poutaantuisi ja viilenisi. Toisaalta esim. tuorein Euroopan keskuksen malli tuo sunnuntaiksi lännestä jo erittäin laajan ja voimakkaan matalapaineen, joka kääntäisi tuulet puhaltamaan lounaasta. GFS parviajo viilentää säätä ensi viikon loppupuolesta alkaen. Yksi asia näyttää varmalta, että jotain isompaa muutosta on tulossa ensi viikon loppupuoliskolla, mutta mihin suuntaan sää siitä kehittyy on vielä arvailujen varassa. Mallit ovat näyttäneet aina välillä hyvin voimakkaita myrskyjä läntiseen Eurooppaan tiistain tienoilla ja koska lähestytään Kyrill- myrskyn vuosipäivää on mielenkiintoista nähdä onko jotain samantyyppistä tulossa.

Hiukan lisätietoa Yhdysvaltain tornadoista. Epätavallinen sarja on jatkunut monta päivää ja vielä tänään voi esiintyä tornadoja länsirannikolla. Maanantailta paikallista aikaa 7.1.2008 on kertynyt tähän mennessä jo 54 tornadohavaintoa. Viime yönä on havaintoja tehty ainakin 22, jolloin tämän viikon saldona on toistaiseksi 89. Kun kaikki ilmoitukset on ehditty tutkia tuo luku voi kohota sadan yläpuolelle.

 

Monet ovat saattaneet ihmetellä mitä joskus tutkakuvissa näkyvät rinkulat tutkien ympärillä ovat. Tutkakuvissa näkyy usein kaikenlaisia ihmeellisiä ilmiöitä ja niille on usein meteorologiset selitykset, eivätkä ne ole virheitä vaan tavallaan hyödyllisiäkin.

1202105.jpg

Kuvassa on Helsinki testbedin tutkakuva etelärannikolta viime vuoden marraskuulta. Samanlaisia rinkuloita on aina vähän väliä näkynyt, kuten esim. viime yön ja aamun aikana etelän yli pyyhältäneestä sadealueesta. Alla on netistä löytynyt animaatio tuosta donitsista.

Shrinking_ldr.gif

Kyseessä on ns. bright band, melting layer tai suomeksi sulamiskerros. Nyt hiukan tutka-asiaa. Tutkat toimivat niin, että siinä lähetetään hyvin pienin väliajoin eli korkealla taajuudella yksittäisiä mikroaaltopulsseja tiettyyn suuntaan (0-360 astetta) ja korkeuteen (0-90). Tutkapulssit voidaan esimerkiksi lähettää 0.5-4 asteen kulmassa horisontaaliin tai miksei vaikka suoraan ylöspäin. Näin esim. supersolujen pyörimisliike voidaan nähdä eri korkeuksilla eri korkeuskulmilla lähetettyjen pulssien avulla. Eli mitä matalammalla havaitaan rotaatiota, sitä mahdollisempi tornadon synty on. Kun pulsseja lähetetään pienessä kulmassa horisontaaliin nähden voisi olettaa, että ne kulkevan suoraa linjaa pitkin eli jos pulssi lähetetään suoraan vaakatasossa niin se kulkee maanpintaan nähden samalla korkeudella. Näin ei kuitenkaan ole vaan pulssit yleensä kaartuvat ylöspäin ilmakehän refraktion ja maapallon pyöreyden takia. Niinpä mitä pidemmälle pulssi on kulkenut, sitä korkeammalle se on joutunut. Kuten aina, poikkeuksia on olemassa, mutta niistä ei enempää.

Radar-angles.png 

Miten tämä nyt liittyy niihin donitseihin tutkakuvissa. Etenkin näin talvisin kun liikutaan hieman plussan puolella sade tulee maassa vetenä. Kuitenkin ylempänä sade on vielä lunta, joten on olemassa kerros, jossa lämpötila nousee nollan yläpuolelle ja ylhäältä tippuvat lumihiutaleet alkavat sulaa.

Lumihiutaleet ovat melko isoja verrattuna vesipisaroihin. Hiutaleet voi olla esim. senttimetrin halkaisijaltaan kun taas suurimmat vesipisarat ovat olleen n. 8 mm kun tyypillinen pisara on millimetrin tai pari. Kun lumihiutale saapuu sulamiskerrokseen sen eri väkästen pintaan alkaa muodostua ohut vesikalvo. Itse lumihiutaleen rakenne on vielä kasassa, mutta pienet raot alkavat täyttyä vesipäällysteellä. Vesipisaroiden suhteellinen tutkaheijastuvuus on huomattavasti suurempi kuin aitojen lumihiutaleiden. Niinpä kun lumihiutaleen pintaan muodostuu vesikalvo, tutka tulkitsee sen kuin yhtenä erittäin suurena vesipisarana. Alueella, jossa on runsaasti sulamisvaiheessa olevia lumihiutaleita, on ympäristöön nähden selvästi suurempi tutkaheijastuvuus.

Kun tutka skannaa koko ympäristön 0-360 tietyllä korkeuskulmalla osuvat mikroaaltopulssit tietyllä etäisyydellä tutkasta tuohon sulamiskerrokseen. Siitä tutka saa enemmän vastakaikua ja lopullisessa tutkakuvassa näkyy donitsi, jossa lumihiutaleet ovat sulamassa. Kuvan renkaan sisäpuolella tutka havaitsee vesipisarat, renkaassa sekoituksen ja ulkopuolella lumihiutaleet. Sulamiskerroksen korkeus voidaan helposti laskea tietämällä tutkapulssin käyttämä aika (matka) tai tekemällä ns. RHI-skannaus, jossa pulsseja lähetetään samaan suuntaan, mutta eri korkeuksilla, jolloin saadaan jotain seuraavan kuvan yläosan kaltaista aikaiseksi.

rhi_freez_rain_bband_jpeg.gif

Toivottavasti tämä auttoi selittämään tuon ilmiön.