Alkavaa ukkoskautta odotellessa tehdään lyhyt katsaus Suomen keskimääräiseen ukkoskesään erään konvektioparametrin kautta.

CAPE (Convective Available Potential Energy) on ehkä käytetyin ilmakehän epävakaisuutta kuvaava suure. Yksinkertaistettuna se kuvaa alatroposfäärissä olevan ilmapaketin energiaa mikäli se nousee ympäristöään lämpimämpänä ylöspäin troposfäärissä. Käytännössä siis mitä epävakaampi ilmakehä, sitä suurempi CAPE.

Pelkästään suuri CAPE ei tosin takaa kaikkein voimakkaimpia ukkosia. Suuri tuuliväänne (tuulen suunnan ja/tai nopeuden muutos eri kerrosten välillä) epävakaassa ilmakehässä kasvattaa vaarallisten ukkosten todennäköisyyttä huomattavasti. Tämän puolen jätän tällä kertaa väliin eli keskitytään vain CAPE:en.

Yllä on piirrettynä 14 päivän liukuva keskiarvo CAPE:sta ERA-INTERIM uusanalyysien 12 tunnin ennusteiden perusteella 21 vuoden ajalta. Hilapisteet, joista arvot on laskettu, ovat lähellä yllä mainittuja kaupunkeja. Valinnat on siis tehty niin, että mukana on yksi paikka etelästä, lännestä, idästä ja pohjoisesta.

Kuvan perusteella kesällä keskimäärin suurimmat CAPE:n arvot ovat idässä ja heikoimmat pohjoisessa. CAPE alkaa selkeämmin nousta toukokuun puolivälin ja kesäkuun alun välillä etelässä, lännessä ja idässä. Pohjoisessa muutos on alkukesästä hyvin hidasta, selkeämpi nousu on vasta kesäkuun loppupuolella. Maksimin ajankohta on lännessä, idässä ja pohjoisessa heinäkuun puolivälin ja elokuun alun välissä. Etelässä maksimi löytyy muutamia viikkoja myöhemmin elokuun alkupuoliskolla. Tähän todennäköisesti vaikuttaa hitaammin lämpenevä meri.

Mielenkiintoista on myös havaita, että etenkin Helsinkiä lähellä sisämaan hilapisteessä löytyy kaksi huippua kesällä. Ensimmäinen on kesäkuun alussa jonka jälkeen pariksi viikoksi CAPE putoaa noustakseen uudelleen heinäkuun aikana. Muilla tarkastelluilla hilapisteillä tämä ei ilmene läheskään yhtä selvästi, mutta vähän samaa niistäkin voi halutessaan havaita. Varsinaista syytä tälle kaksoishuipulle en keksi.

Syksyä kohti mentäessä pudotus CAPE-arvoissa on nopeaa. Syyskuun vaihteessa ukkoset alkavat tämän mukaan olla ohi. Lännen ja etelän pisteissä käväistään jopa talvikuukausien keskiarvon alapuolella. Syynä voisi olla, että lämpimän ilmamassan poistuttua ei varsinaiset kylmän purkausten aiheuttamat CAPE-lukemat ole vielä vähään aikaan ovella.

Kuvista nähdään, että Suomen ukkoskausi on varsin lyhyt ja maksimi vielä lyhyempi. Esimerkiksi Saksasta ottamani hilapisteessä maksimikausi kesti suurin piirtein kesäkuun alusta elokuun loppuun (puhumattakaan Kaakkois-Euroopasta).

Kuten yllä todettiin, idässä näyttäisi olevan parhaat ukkoskelit. Teinpä vielä toisen kuvan, jossa on otettu korkein CAPE-arvo koko 1989-2009 ajalta.

Yllä on siis 12 tunnin ennusteista korkeimmat CAPE-lukemat. Yleisesti ottaen kovimmat arvot painottuvat kaakkoon. Maan pohjoisosiin mentäessä tapahtuu selvä pudotus maksimeissa. Heti Suomen kaakkoispuolella on hyvinkin suuria arvoja (tyyliin Yhdysvallat), joten myrskybongareiden kannalta harmittavan lähelle nämä kaikkein herkullisimmat olosuhteet yltävät.

Tällainen pikatarkastelu tällä kertaa.