Alkavalla viikolla sää on vaihtelevaa ja loppuviikolla mahdollisesti hyvin tuulista.

Paljon on kyselty, että minkälainen tulisi säätilanteen olla, jotta tänne eteläänkin saataisiin pidempikestoinen ja kylmempi säätyyppi. Kuten arvata saattaa, olisi pohjois/koillis/itävirtaus suosiollisimmat kylmänpurkaukselle.

Aloitetaan tarkastelemalla vuoden 1987 tammikuun sään kehitystä, jolloin mitattiin esim. Helsingin kovimmat pakkaslukemat. Kuvat saa isommaksi niitä klikkaamalla.

Tammikuun ensimmäisenä päivänä Euroopassa perusvirtaus oli melko heikkoa ja matalapaineen keskuksia oli Brittein saarilta Saksan ja Puolan kautta Venäjälle. Skandinavian yli Venäjälle ulottui yläsola. Kuvan oikeassa yläreunassa Venäjällä nähdään korkeapaine.

850 hPa lämpötiloista nähdään kuinka Suomi kuuluu selvästi polaari-ilmamassaan ja kaukana Venäjällä pakkaskorkeapaineen alla on arktista ilmaa.

Tammikuun neljäs päivä läntiseen Eurooppaan on voimistunut korkean selänne, joka pitää läntiset matalapaineet loitolla. Suomen kaakkoispuolella on matalapaine ja koillispuolella on tuo edellinen korkeapaine. Näiden välistä virtaus käy idästä.

Suomeen on tuolloin neljäs päivä levinnyt idästä jo arktista ilmamassaa.

Kuudes päivä Venäjän korkeapaine on Novaja Zemljan tienoilla ja sieltä ulottuu Suomeen asti korkean selänne. Suomen etelä- ja kaakkoispuolella matalapaineen alue pitää virtauksen edelleen idän/koillisen suunnalta. Itäisellä Atlantilla korkean selänne on voimistunut ja estää lounaiset ilmavirtaukset.

Pakkaskorkeasta leviää yhä lounaaseen kylmää ilmaa ja suuressa osassa maata arktinen ilma vallitsee.

Yhdeksäs päivä: korkeapaine voimistuu Suomeen Barentsin mereltä virtauksen käydessä koillisesta. Lännen matalapaineet ovat heikkoja ja kulkevat kaukaa Grönlantia viistäen.

Suomeen on levinnyt erittäin kylmää ilmamassaa. Laajalti ollaan -25 C kylmemmällä puolella 850 hPa lukemissa. Seuraavana päivänä Helsingin Kaisaniemessä mitattiin -34,3 C, joka on Helsingin ennätys. Usealla muulla paikkakunnalla tuossa samaisessa kylmänpurkauksessa mitattiin pakkasennätyksiä.

Kaikkein kylmimmät kylmänpurkaukset saadaan Suomessa virtauksen ollessa koillisen/idän suunnalta. Pohjoisesta ja luoteesta niitä ei saada, sillä tällöin arktisen ilmamassan on ylitettävä sulia merialueita. Tällöin ilmamassa alkaa rajakerroksessa muuntua lämpövoiden ja konvektiivisen sekoittumisen myötä niin, että Suomeen saavuttuaan ilma on jo muuntunut polaari-ilmamassaksi, ainakin alaosiltaan.

Edellä mainittu kuvaus kertoo siis, miten tänne Suomeen saataisiin kunnon paukkupakkaset. Se yleensä vaatii korkeapaineen Huippuvuorten ja Barentsin meren tienoille, jolloin virtaus tuo kylmää mantereista ilmaa lumipeitteisen maan yli, jolloin ilmamassan muuntuminen jää vähiin.

Jotta nyt saataisiin vihdoin eteläänkin jatkuvampi pakkasjakso, tarvitsisi polaaririntaman suihkuvirtauksen pudota pidemmälle etelään, jolloin maanpintamatalapaineet kulkisivat eteläisempää reittiä. Tähän asti yleisesti matalat ovat kulkeneet Suomen länsipuolitse koilliseen, jolloin ne pumppaavat lounaasta meille jatkuvasti lauhempaa ilmamassaa.

NAO indeksi, joka kuvaa periaatteessa Islannin stationäärisen (keskimääräisen) matalapaineen ja Azorien korkean välistä suhdetta, on ollut tänä talvena enemmän positiivinen kuin negatiivinen. Positiivisessa tapauksessa nämä systeemit ovat voimakkaampia ja niinpä niiden välistä puhaltava zonaalinen lännenpuoleinen ilmavirtaus on voimakkaampi. Positiivisten indeksien aikana lämpötilat ovat yleensä talvella Pohjois-Euroopassa normaalia korkeampia ja sateita saadaan yleisesti.

Viimeisten 120 päivän aikana vain 42 päivänä indeksi on ollut negatiivinen, eli 35 % päivistä. Tämä osaltaan selittää kuluneen talven leutouden. Viime talvi oli yhtälailla positiivinen NAOn suhteen. Vielä viime kesänä ja alkusyksyllä useat ennusteet povasivat normaalia tai hiukan negatiivista NAO indeksiä talveksi.

Tämä selittääkin matalapaineiden reitin, sillä positiivisessa tilanteessa myrskyrata kulkee yleensä pohjoisempaa reittiä. Myös ns. arktinen oskillaatio AO on ollut viime aikoina positiivinen, jolloin arktinen matalapaine on syvempi ja keskileveysasteiden korkea on myös voimakkaampi. Niinpä tällöin myrskyradat ovat pohjoisempia ja voimakkaampia.

NAO sekä AO indeksit ovat viimeisten n. 30 vuoden aikana olleet keskimäärin enemmän positiivisia kuin negatiivisia.

AO indeksi on ollut selvästi positiivisella puolella 1980-luvun lopulta lähtien.

NAO indeksin trendi on ollut viime vuosisadan lopulla selvästi positiivinen.

Kun verrataan Skandinavian myrskyisyyteen, voisi joku nähdä jonkinsortin suhteen näiden asioiden välillä.

Miksi sitten tällainen tilanne on meillä jatkunut? Syitä on monia ja kaikkia ei edes tunneta. Mm. ilmakehän sisäinen dynamiikka vaikuttaa, synoptiset häiriötkin yleensä ylläpitää niitä kehittäviä suuren skaalan säätilanteita. Atlantin meriveden lämpötila voi olla osasyy, sekä viime kesänä tapahtunut arktisen jääpeitteen ennätyssulaminen, jolloin merivedet pystyivät sitomaan enemmän lämpöä ja jääpeitteen kasvaminen on ollut normaalia hitaampaa.

Eräissä tutkimuksissa on spekuloitu, että esim. 1800-luvun lopulla havaittu voimakas myrskyisyys Skotlannissa ja Irlannissa heikkojen ja negatiivisten NAO indeksien kohdalla johtui osittain Grönlannin meren merijään laajenemisesta, joka siirsi meririntamia ja ilmakehän polaaririntamaa etelämmäksi.

Tällä hetkellä tilanne on seuraava:

Newfoundlandin ja Labradorin meren alueella nähdään selkeä puute merijäässä. Myös Grönlannin meren ja etenkin Jäämeren ja Barentsin meren alueilla merijää uupuu ajankohdan keskiarvoon nähden. Nämä voivat omalta osaltaan suosia pohjoisempia myrskyratoja ja siten ylläpitää tilannetta, jossa lauhaa ilmaa virtaa pohjoisille alueille, jolloin jääpeite ei pääse kasvamaan. Barentsin meren ja Jäämeren tilanne on pysynyt lähes muuttumattomana kuukauden.

Lukuisia muita asioita vaikuttaa matalapaineiden keskimääräisiin reitteihin, kuten kasvihuonekaasut, mahdolliset kaukoyhteydet Tyynenmeren tilanteeseen jne jne..

Niinpä yhteenvetona voisi sanoa, että kunnon talven tuloon vaadittaisiin selvempi pudotus suihkuvirtauksessa, jotta matalapaineet kulkisivat eteläisempää reittiä tai pitkäaikaisemman korkeapaineen kehittyminen Koillis-Atlantille, jotta meridionaalinen virtaus ottaisi Suomessa vallan. Kevään Brittein blocking sulkukorkeapaine on tuosta hyvä esimerkki. Tuolta 1987 kylmänpurkauksen esimerkin alueelta ei ole näköpiirissä ainakaan mitään paukkupakkasia, sillä arktista ilmaa löytyy kaukaa Siperiasta. Eli tällä hetkellä tuo voimakas zonaalinen länsi-itä perusvirtaus on voimassa ja talvea saadaan odotella etelässä kunnes se alkaa hellittämään. Kohta alkaa nimittäin olla jo kiire, sillä maaliskuussa auringon lämmittävä vaikutus kasvaa huomattavasti ja kevät alkaa jyrätä. Kunnon talvi omasta mielestäni on jäämässä etelässä maksimissaan puolentoistakuukauden pituiseksi, ehkä lyhyemmäksikin.

Sitten nopea katsaus tulevaan säähän. Teen maanantaina tai tiistaina tarkemman katsauksen.

Alkuun sää on vielä koko maassa pakkasella, mutta maanantaina illalla lännestä saapuu voimakas matalapaine, joka tuo mukanaan hyvin lauhaa ilmaa etelään. Nollaraja kipuaa tiistaille mentäessä Oulun lääniin. Tiistaina etelässä ollaan plussalla ja sateet tulevat vetenä. Maan keskiosissa sade on räntää ja lunta. Tiistaina iltana saattaa pieni osakeskus kulkea maan keski- tai eteläosien yli ja siinä yhteydessä saattaa hetken aikaa tulla runsaammin lunta/räntää. Tuuli on tiistaina Pohjois-Lapissa hyvin voimakasta ja sää aurinkoista.

Tulevan viikon mielenkiintoisin sääilmiö on torstaina/perjantaina Länsi-Eurooppaan tippuva voimakas ylämatala, joka on kehittämässä syvää matalapainetta perjantaiksi. Malliajot tuosta matalasta vaihtelevat, mutta välillä ne ovat melko hurjia. Täytyy painottaa, että mallit tykkäävät leikkiä tällä tavalla, kehittäen matalapaineita aivan liian voimakkaiksi 5-10 päähän. Mutta mielenkiintoiselta näyttää ja tuota tilannetta täytyy seurata nyt alkuviikon aikana tarkemmin.

Lisää kuvia alla olevasta linkistä